1900-luvun alussa monet suomalaiset aktivoituivat sivistyksen asialle, joiden taustalla toimi uskonnollisia, poliittisia ja sitoutumattomia kansanliikkeitä. Yksi sellainen syntyi Turussa vuonna 1917, kun syntyi tahtotila kristillisen opiston perustamisesta Lounais-Suomeen. 21.10.1917 pidettiin kansankokous, joka johti Turun Kansanopisto Oy:n perustamiseen. Hanke kohtasi kuitenkin vastoinkäymisiä ja lopulta Lounais-Suomen kristillisen kansanopiston johtokunta päätti perustaa oman opiston syksyllä 1925.
Tilatarpeen takia Turun kristillinen kansanopisto hankki jo 12.1.1926 oman talon Sirkkalankatu 40:stä. Kouluhallitus ehti syksyllä lausunnossaan evätä opiston valtionavun ja taistelujen jälkeen opiston vihkiäisjuhlat pidettiin 15.12.1926.
Opisto koki 1900-luvun aikana moninaisia vaiheita. Se muun muassa hakeutui johtajansa Olavi Kareksen aikana (1930–1960) osaksi herännäis- eli körttiopistojen joukkoa ja talvisodan aikana 12.1.1940 pommi tuhosi opistorakennusta pahoin. Kuitenkin jo samana syksynä opisto otti vastaan ennätysmäärän opiskelijoita.
Suurten ikäluokkien koulutustarve sekä yhteiskunnan nopea muutos sodan jälkeen synnytti tarpeen arvioida opiston tulevaisuutta uudelleen ja rohkeasti. Vuonna 1965 opisto hankki noin 4,5 ha määräalan Turun kaupungilta, Prusin tilasta, Linnamäen kupeesta. Uuden opiston suunnitelmat valmistuivat 1971.
Rakennussuunnitelman toteutti Pekka Pitkäsen arkkitehtitoimisto ja uuden opistorakennuksen rakennustyöt alkoivat kesäkuussa 1972. Rakennustyötä valmistuivat syksyllä 1973 (harjannostajaiset 31.8. ja vihkiminen 9.12.) kolme kuukautta suunniteltua myöhemmin. Pitkäsen moderni arkkitehtuuri näkyy tasakattoina, muotoina sekä betonin, metallin ja voimakkaiden värien vuoropuheluna. Valmistumisajankohtanaan rakennus oli muotokieleltään hyvin moderni.